Raitiovaunumatkailu Helsingissä on yleensä elämyksiä täynnä, mutta
harvemmin sielä kuitenkaan mitään iloista sattuu. Tänään vastassa oli
hyvinkin tutuksi tullut kusen haju. Se ei ole iloinen juttu.
Etummaiseen vaunuun oli sammunut spurgu ja kusi haisi niin vahvalle
heti sisään noustessa, että jätin hajun alkuperän tutkimisen tyystin
muille. Ja suljin ilmanottoaukot huolellisesti.
Kaisaniemen kohdalla vaunuun nousi adhd-känniääliö-kakolapotilas,
piristämään muuten niin tylsää matkaa. Ensitoimekseen astuessaan sisään
mies ilmoitti lausuvansa runon ja haistatti vitut koko vaunulle.
Samassa lauseessa. Puhe jatkui taukoamatta ja mies esitti
trapetsiriipuntaa pystypylväissä.
- nytmävitturiipuntässäkatohei!
- katovittunainentossavittumäasujntuoalapiipaa
- nyt mä näeeen, katson menneistyyteeeeen, annan mennnääää vaaannnn
Tunsin kuinka vaunullisella ihmisiä on silmät sepposen selällään auki.
Tässä välin mukaan tulee toinen voimajuomaa ottanut. Luultavasti
ottamaan osaa karkeloihin tai hillitäkseen virtuoosin toimintaa. En
tiedä.
- kukavithusäootvittumähuudanjoshuvittaa
- no hei, älä nyt oo tollanen vittu. oo nyt kunnolla. onko sulla brenkkua?
- vittujoovittuvittusaoidhoadlajbflabf(siansaksaa, paljon)
- mitä... ai missä... mitä sä sanoit?
- nojoojoovittujee
- annavitutsmfpsfpnapfnafnsaj(pörinää ja pärinää, lisää siansaksaa)
- ei helevetti....
Karhupuistossa miehet lähtevät yhdessä tuumin pois. Kuulemma Kekellä on
brenkkua. Montaa eri sorttia on tullut vastaan, mutta ei sitä
jokapäivä näe todellista känniakrobatiaa, runoilla höystettynä.
torstai, 3. marraskuu 2005
Kommentit