Raitiovaunumatkailu Helsingissä on yleensä elämyksiä täynnä, mutta harvemmin sielä kuitenkaan mitään iloista sattuu. Tänään vastassa oli hyvinkin tutuksi tullut kusen haju. Se ei ole iloinen juttu. Etummaiseen vaunuun oli sammunut spurgu ja kusi haisi niin vahvalle heti sisään noustessa, että jätin hajun alkuperän tutkimisen tyystin muille. Ja suljin ilmanottoaukot huolellisesti.

Kaisaniemen kohdalla vaunuun nousi adhd-känniääliö-kakolapotilas, piristämään muuten niin tylsää matkaa. Ensitoimekseen astuessaan sisään mies ilmoitti lausuvansa runon ja haistatti vitut koko vaunulle. Samassa lauseessa. Puhe jatkui taukoamatta ja mies esitti trapetsiriipuntaa pystypylväissä.

- nytmävitturiipuntässäkatohei!
- katovittunainentossavittumäasujntuoalapiipaa
- nyt mä näeeen, katson menneistyyteeeeen, annan mennnääää vaaannnn

Tunsin kuinka vaunullisella ihmisiä on silmät sepposen selällään auki. Tässä välin mukaan tulee toinen voimajuomaa ottanut. Luultavasti ottamaan osaa karkeloihin tai hillitäkseen virtuoosin toimintaa. En tiedä.

- kukavithusäootvittumähuudanjoshuvittaa
- no hei, älä nyt oo tollanen vittu. oo nyt kunnolla. onko sulla brenkkua?
- vittujoovittuvittusaoidhoadlajbflabf(siansaksaa, paljon)
- mitä... ai missä... mitä sä sanoit?
- nojoojoovittujee
- annavitutsmfpsfpnapfnafnsaj(pörinää ja pärinää, lisää siansaksaa)
- ei helevetti....

Karhupuistossa miehet lähtevät yhdessä tuumin pois. Kuulemma Kekellä on brenkkua. Montaa eri sorttia on tullut vastaan,  mutta ei sitä jokapäivä näe todellista känniakrobatiaa, runoilla höystettynä.