Keskustelin kaverin kanssa elokuvien trailereista ja hoksasin kuinka idioottimainen asia leffatraileri voikaan olla. Tai todella nerokas, riippuen ihan lopputuloksesta. Oikea kaksipiippuinen miekka, niinkuin Bubi Wallenius voisi sanoa. On olemassa todella monta eri tapaa tehdä traileri, ja kas kummaa yleensä käytössä kuitenkin on se paskamaisin vaihtoehto: myydään elokuvaa niin hemmetin paljon ja nopeasti kuin vain ikinä keretään. Työkaverini leikkaa trailereita silloin tällöin ja siitä juontaa vielä isompi kiinnostus kyseiseen ihmisjoukkojen massa-aivopesuun.

Yleisin tyyli on siis tehdä trailerista niin myyvä kuin pystytään. Tietenkin, jos studioilta ja tuottajilta kysytään. Lopputulos on minuutin klippi mistä löytyy elokuvan kaikki huippuhetket, duurissa menevää hehkutusta alusta loppuun. Näin voidaan saada paskemmastakin elokuvasta tehtyä jollain lailla vetävä ja saadaan elokuvalle katsojia jotka odottavat jotain hyvää, mutta jäävät pettymyksen kihinässä ihmettelemään mitä tapahtui. Itseäni koukutettiin The Island leffan kohdalla, perusjuonikuvio kun kuulosti ihan mielenkiintoiselta ja Scarlett Johansson pääosassa on aina hjuva. Kommenttien perusteella koko leffa on kuitenkin täyttä sitä itseään, ja pienen pienen mietinnän jälkeen näin osasin jo vähän ennakoidakkin. Katsoa en ole vielä uskaltanut pätkää.  Jos tuottajana on mies nimeltä J. Bruckheimer, tietää mitä saa: Isoja räjähdyksiä, komeita toimintahidastuksia ja... ja... Se olikin siinä, juoni kun ei kuulu tämän miehen isoimpiin valttikortteihin. The Islandinkin traileri lupaa monta hyvää, mutta nähätävästi ei anna mitään. Jäädään odottamaan parempaa.

Traileri voi olla myös johdatteleva, esim. näyttäen vain ensimmäisten muutaman minuutin tapahtumia. Tälläkin tyylillä voidaan jo esitellä hyvin elokuvaa, eikä tarvi teatterissa miettiä puolessa välissä, että 'missäs se hieno taistelukohtaus viipyy'. Vo myösi tehdä 'hyvän' trailerin käyttäen koko elokuvan aineksia: näyttämällä vain ennakoiden tapahtumia ja säästämällä huippukohdat itse lopulliseen versioon. Annetaan olettaa, että jotain on tapahtumassa. Näin ei ainakaan luvata mitään, mutta annetaan kuitenkin odotuksia tulevasta ja saadaan ihmisten mielenkiinto heräämään. Ja taas elokuvan päätyttyä on tyytyväisempiä katsojia kun oivalluksen ja ahaa-elämyksen saa tehdä itse elokuvan tiimellyksessä.

On hienoa nähdä kun traileri on erilainen ja omaperäinen, kuitenkin kertoen elokuvasta sen mitä pitääkin; esimerkiksi  minkä tyylinen se on, millainen tunnelma siinä on, minkänäköisiä hahmoja ja mitä juonelta voi odottaa. Jo tämä erilaisuus on omiaan herättämään meikäläisen mielenkiinnon. Yleensä kaikki on samasta puusta veistettyjä ja niin tiuhalla leikkauksella tehtyjä, että kaikki uppoaa samaan harmaaseen massaan.

 Joskus traileri on jännittävä ja täyttä trilleriä, kun itse elokuva on täyttä komediaa. Ja tahtomattaan. Ei hyvä, sanoisin.